8.3.2010

Turun käräjäoikeuden tuomio 22.8.2008

Syyttäjän syytteestä käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli syyllistynyt

- Yhteensä sataan varkauteen. A oli ajalla 16.6.2006 - 20.12.2007 yhdessä toisen henkilön kanssa Turussa, Raisiossa ja Salossa anastanut polkupyöriä.
- Kahdeksaan muuhun varkauteen. Näissä varkauksissa A oli yhdessä erään toisen henkilön kanssa ajalla 1.9.2006 - 31.10.2007 murtautunut linja-autoihin, junanvaunuun ja eri taloyhtiöiden kellarikomeroihin anastaen näistä kohteista erilaista irtainta omaisuutta sekä anastanut erään henkilön takin taskusta pankkikortin.
- Kahteen varkauden yritykseen. A oli kahdella eri kerralla yhdessä erään toisen henkilön kanssa yrittänyt anastaa kotileipomosta omaisuutta.
- Kahteen maksuvälinepetokseen. A oli yhdessä muiden henkilöiden kanssa käyttänyt oikeudettomasti toisten henkilöiden pankkikorttia maksamalla ostoksia ensimmäisessä teossa 75,72 euron arvosta ja toisessa teossa 91,50 euron arvosta.
- Lievän pahoinpitelyn ja näpistyksen käsittävään rikokseen. A oli yhdessä kahden muun kanssa kaatanut erään henkilön maahan ja anastanut häneltä matkapuhelimen.
- Yhdeksään liikennetuhotyön yritykseen. A oli yhdessä toisen henkilön kanssa ajalla 25.8. - 28.9.2007 asettanut rautatiekiskoille erilaista rakennustyömaalta hankkimaansa rakennusjätettä sekä muuta materiaalia, kuten tiepuomeja ja aitaelementtejä. Juna oli kuudessa tapauksessa ajanut kiskoille asetetun materiaalin ylitse ja kolme kertaa joutunut pysähtymään sanotun esteen vuoksi.

Rangaistuksen osalta käräjäoikeus lausui, että A:n syyksi luettu rikollisuus oli toistuvaa ja pitkäaikaista. A tuli tuomita ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n häneen syykseen luetuista rikoksista yhteiseen yhden vuoden viiden kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Eero Mattila ja lautamiehet.

Turun hovioikeuden tuomio 1.4.2009

A valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus lausui, ettei ollut syytä muuttaa käräjäoikeuden tuomiota siltä osin kuin se koski A:n syyksi luettuja tekoja. Rangaistuksen osalta hovioikeus totesi, että ottaen huomioon käräjäoikeuden perustelut rangaistuksen määräämisestä sekä erityisesti A:n syyksi luettujen yhdeksän liikennetuhotyön yrityksen vahingollisuus ja vaarallisuus, rangaistustakaan ei ollut syytä alentaa eikä määrätä sitä ehdolliseksi, vaikkei A:ta ollutkaan aikaisemmin tuomittu vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Tapio Kilpi, Mikko Suvanto ja Markku Nieminen. Esittelijä Juha Laaksonen.

Perustelut

Ratkaistavat kysymykset

1. A on tuomittu hänen syykseen luetuista rikoksista yhteiseen yhden vuoden viiden kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Hänen syykseen on luettu ajalla 16.6.2006 - 20.12.2007 tehdyt kaikkiaan 110 varkautta ja varkauden yritystä, kaksi maksuvälinepetosta, lievä pahoinpitely ja näpistys sekä ajalla 25.8. - 28.9.2007 tehdyt yhdeksän liikennetuhotyön yritystä.

2. Varkausrikosten johdosta A on velvoitettu korvaamaan asianomistajille sekä korvauksia suorittaneille vakuutuslaitoksille rikoksilla aiheuttamanaan vahinkona noin 8 600 euroa. Liikennetuhotyön yrityksissä A oli yhdeksänä eri päivänä yhdessä erään toisen henkilön kanssa asettanut junaradalle rakennustyömaalta ottamiaan tarvikkeita sekä muuta materiaalia, kuten aitaelementtejä, tiepuomin ja putkia. Juna oli kuutena kertana ajanut kiskoille laitettujen tarvikkeiden yli ja kolmena kertana pysähtynyt ennen kiskoilla olleita tavaroita.

3. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys rangaistuksen määräämisestä näistä rikoksista. Tältä osin arvioitavana on erityisesti A:n kehitysvamman merkitys vankeusrangaistuksen pituuden mittaamisessa sekä rangaistuslajin valinnassa ehdottoman ja ehdollisen vankeuden välillä.

Rangaistuksen mittaaminen ja lajivalinta

4. Rikoslain 6 luvun 3 §:n mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

5. A on ollut rikokset tehdessään 20 - 21 -vuotias. A:lla on esitetyn lääkärinlausunnon mukaan kehitysvamma ja hänen kokonaissuoriutumisensa vastaa lievästi kehitysvammaisen tasoa. Lääkärinlausunnon mukaan A:n kyky arvioida erilaisia tilanteita ja tekojen seurauksia jää huomattavasti alle hänen todellisen ikänsä edellyttämän tason. Myös asiassa esitetystä psykologin lausunnosta ilmenee, että A:n kyky arvioida syyn ja seurauksen suhdetta on selvästi alentunut. A on suorittanut myös peruskoulun harjaantumisopetuksen opetussuunnitelman perusteella eikä normaalin opetussuunnitelman mukaan.

6. A:n kehitysvammasta esitetty lääketieteellinen selvitys on vuosilta 1999 ja 2002, mutta selvitys osoittaa A:lla olevan kehitysvamman. Kehitysvamma on asteeltaan lievä, mutta rikosoikeudellisen syyllisyyden kannalta keskeistä on, että A:n kyky tekojensa seurausten mieltämiseen on edellä todetuin tavoin merkittävästi alentunut. Lääketieteellisen selvityksen ja muun A:n selviytymistä koulussa ja päivittäisissä toiminnoissa koskevan selvityksen nojalla on perusteltua katsoa, että A:n kohdalla rikosten tekemisessä on korostuneesti ollut kysymys ajattelemattomuudesta ja ymmärtämättömyydestä. Näistä syistä A:n syyllisyyden hänen syykseen luettuihin rikoksiin on katsottava olevan normaalia vähäisempi.

7. Tästä huolimatta Korkein oikeus katsoo, että rikosten suuri määrä ja asianomistajille aiheutettu vahinko sekä liikennetuhotöiden yritysten lähtökohtainen vaarallisuus huomioon ottaen tuomittua vankeusrangaistusta ei ole syytä alentaa.

8. Rikoslain 6 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan määräaikainen, enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista. Edelleen rikoslain 6 luvun 3 §:n 3 momentin mukaan lajivalinnassa on otettava huomioon myös muut rikoslain 6 luvun 4 - 8 §:ssä säädetyt rangaistuksen mittaamisessa vaikuttavat perusteet.

9. Ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välinen lajivalinta on kokonaisharkintaa. Mitä lähempänä rangaistus on kahta vuotta vankeutta, sitä painavampia perusteluja tarvitaan, jotta rangaistus voidaan tuomita ehdollisena. Lajivalinnassa on kiinnitettävä huomiota rikoksen vakavuuden ja teosta ilmenevän syyllisyyden lisäksi myös muihin mittaamisperusteisiin.

10. Kysymyksessä olevassa tapauksessa ehdollisen vankeuden tuomitsemista puoltaa ensinnäkin se, että A:ta ei ole ennen nyt kysymyksessä olevia tekoja rikoksista rekisteröity. Myös hänen nuori ikänsä on seikka, joka puoltaa ehdollisen vankeuden määräämistä. Edellä selostetuista syistä A:n syyllisyys on myös vähäisempi kuin tällaiseen rikoskokonaisuuteen syyllistyvällä yleensä. A:n kehitysvammaisuus on tekijä, jolla on merkitystä arvioitaessa valintaa ehdottoman ja ehdollisen vankeuden välillä. A:n kehitysvamma huomioon ottaen hänen tuomitsemisensa ehdottomaan vankeuteen olisi hänen henkilökohtaisiin oloihinsa nähden varsin ankara ja seurauksiltaan hänen kehityksensä ja sosiaalisen selviytymisensä kannalta ilmeisesti vahingollinen ja siten kohtuuttomana pidettävä rangaistus.

11. Vankeusrangaistuksen pituus osoittaa, että kysymys on ollut vakavasta rikoskokonaisuudesta. Ehdottoman vankeuden tuomitsemista puoltaakin rikosten suuri määrä ja erityisesti liikennetuhotöiden yritysten lähtökohtainen vakavuus ja vaarallisuus.

12. Huomioon ottaen A:n ensikertalaisuus, hänen kehitysvammastaan esitetty selvitys ja tästä aiheutunut normaalia alhaisempi syyllisyys sekä hänen nuori ikänsä, Korkein oikeus katsoo, etteivät A:n syyksi luetut rikokset edellytä ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitsemista.

13. Rikoslain 6 luvun 10 §:n 2 momentin mukaan rikoksen alle 21-vuotiaana tehnyt voidaan tuomita ehdollisen vankeuden tehosteeksi koeajaksi valvontaan, jos tätä on pidettävä perusteltuna tekijän sosiaalisen selviytymisen edistämiseksi sekä uusien rikosten ehkäisemiseksi. A on tehnyt osan hänen syykseen luetuista rikoksista alle 21-vuotiaana, joten edellytykset valvontaan määräämiselle ovat olemassa. A:lle suoritetussa henkilötutkinnassa valvontaa on puollettu erityisesti sillä, että A:lla on huomattava riski syyllistyä uusiin rikoksiin. Siihen nähden, mitä asiassa A:n henkilökohtaisista ominaisuuksista on tullut esille, Korkein oikeus katsoo, että A on ehdollisen vankeuden koeaikana tuen tarpeessa ja että hänet tämän vuoksi on syytä määrätä valvontaan.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

A:lle tuomittu yhteinen 1 vuoden 5 kuukauden vankeusrangaistus määrätään ehdolliseksi koeajoin, joka alkaa Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä ja päättyy 31.12.2011.

A määrätään ehdollisen vankeuden koeajaksi valvontaan.

Ehdollinen vankeus voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön, jos A tekee koeaikana rikoksen, josta hänet tuomitaan ehdottomaan vankeuteen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä.

Muilta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Gustav Bygglin, Timo Esko (eri mieltä), Marjut Jokela (eri mieltä) ja Pekka Koponen. Esittelijä Timo Ojala.